Kaikkeen sitä pitääkin ryhtyä, kun Rottatouilleakin piti päivälliseksi lähteä vääntämään. Hmh, kokkaus sujui muitta mutkitta, mutta ruokapöydästä sai lähteä kuitenkin tyhjällä mahalla. Keittokirjani antoi täysin väärän kuvan herkullisen näköisellä rottatouille aterialla. Kun käsketään pilkkoa kokonainen munakoiso, niiin minähän laitan kokonaisen munakoison, joka koitui pöperön kohtaloksi. Seoksen hauduttamisen jälkeen, ruuan ollessa jo lautasella, tajusin kuinka paljon munakoiso vaikuttikaan sieneltä.. Eihän sienissä mitään vikaa ole, mutta jos joutuu syömään lautasellisen sieniltä maistuvaa matskua, kera muiden lössähtäneiden kasvisten, niin jään mielummin ilman ateriaa.
Aterian päälle piti tietysti näyttävyyden nimissä ripotella muutama persiljian lehti.
Näyttäähän tuo nyt melko hyvältä, mutta mausta ei oikeen voi samaa sanoa. Jos seassa olisi ollut vaikkapa pari kauhallista riisiä, niin johan olisi toiminut.
Vihannekset näyttivät ennen operointia aivan ihanan raikkailta ja värikkäiltä, nam.
Kaiken kiireen ja pihan kunnostamisen keskellä, kävimme puutarhamessuilla, kuten viime vuonnakin. Paljon oli kasveja, tomaatteja, salaatteja ja vaikka mitä muita komistuksia. Ihmettelin suuresti, kuinka salaattia kaupusteleva nainen jaksoi kävellä kapeaa kulkuväylää edes takaisin ihmisten vyörytessä ohi, mainostaen kuulemma niiiiiiin hyviä salaattejaan. Pyöräytettyäni muutamaa rulettia neljän euron edestä, voitin yllättävän kivan 11 kukkasen kimpun, sekä suloisen pienen neilikan. Ostettua tuli muutama pelargonia, ja pullakahvit.
Maistellessamme tarjolla olevia suolakurkkuja, mukava suolakurkkujen myyjä innostui olkapäälläni roikkuvasta järjestelmäkamerasta, ja kysyi, aionko ryhtyä isona valokuvaajaksi. Siitä huolimatta etten oikein ollut varma asiasta, myyjä kannusti kuvaamista, ja toivotteli onnea tulevalle uralleni sekä valokuvaamisharrastukselleni.
Myyjien mukavuuden perusteella, aloin kehua vanhemmilleni kuinka mukavia turkulaiset sittenkin osasivat olla, mutta harmikseni sain kuulla, ettei suurin osa myyjistä ollut turkulaisia ---> se selittikin asian. :-P
Vaeltaessamme takaisin autolle, päätimme poiketa alueen hautausmaan (ja kirkon) poikki.
Tuntui erittäin oudolta kävellä keskellä haudattuja... Pitkästä aikaa, pääsi taas näkemään satoja ja satoja maahan lyötyjä kivilaattoja, joita koristivat keltaiset narsissit. Tuntuu hyvin epätavalliselta käydä muina miehinä katselemassa tuntemattomien hautoja, ja vieläpä vieraalla hautuumaalla.
Tapailkaamme taas näissä erikoisissa merkeissä!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.