Vaikka kuinka selailin nettiä läpi etsiskellen unelmien astiastoa, se vaan ei suostunut tulemaan esiin, ja jos ihan kivan oloiset ruokailu välineet astui esiin, niin ne olisi joko joutunut tilaamaan jostain maailman viimeisimmästä nurkasta, tai sitten ne muutamat hassut lautaset olisivat maksaneet maltaita. 30 euroahan minä en yhdestä lautasesta ala makselemaan! Ja kun jo toivo alkoi loppua, niin poikkesimme perheen kanssa ikeassa, josta sitten muutaman kilometrin jälkeen vastaan tulivat nykyiset astiamme. Vielläpä neljä euroa kappaleelta! Uskomatonta. Saimme siispä yhden kalliin lautasen hinnalla kokonaisen astiaston. Aikast kiva sattuma ;-)

Kaupoilla on tullut taas käytyä, ja senhän huomaa niin kengistä, kuin keväisemmistä paidoistakin. Uusi tuttavuuskin astui meikäläisen vaatekaappiin, nimittäin bleiseri. Pinkki bleiseri. (Mikä ihmeen pinkki vaihe minulla on päällä pyörimässä, kun kengännauhoista lähtien, on ylläni edes jotain vaaleanpunertavaa tai räväkämpää pinkkiä?)

Koruja väkerrellessäni, olen alkanut käyttämään kaikenlaista mitä olen löytänyt tavaran täyteläisestä autotallistamme, eli kupariputken pätkiä, kettinkejä, muttereita ja prikkoja.

Metsissäkin on taas tullut pyörittyä. Säiden salliessa on vaan niin mukavaa mennä juoksemaan koiran kanssa raikkaaseen & vehreään mäntymetsään. Lehtien mukaan metsässä oleskelu parantaa vaikka mitä vaivoja, eikä siitä luulisi mitään haittaakaan olevan. Mikäs hätä siinä kivien päällä istuskellessa, ja kallioilta tähystellessä on?

Vaaniihan se vaara metsässäkin, kun melkeen astuu jonkun karvaisen, hiiren kokoisen ja vaalean ruskean asian päälle, joka loppujen lopuksi paljastui jäniksen käpäläksi. Oletettavasti kettu tai joku muu hyper vaarallinen otus oli popsinut pupu paran suihinsa, ja jättänyt vaan tassun jälkeensä. Karmivaa.

Toteutin tässä taannoin kaverini kanssa pienen kuvaussession metsän siimeksessä. Pakkasimme kimpsut ja kampsut mukaan, ja patikoimme keskelle metsää, jonne leiriydyille & levitimme tavaramme, ja aloitimme vuorotellen kameran edessä poseeraamisen hyödyntäen kivenlohkareita, puita ja muita luontokappaleita. Rekvisiittana käytimme niin kenkiä ja toistemme vaatteita, kuin korujakin. Hauskaahan siellä oli, vaikkakin ohitse tallustavat matkailijat taisivat vähän ihmetellä meitä ja maassa lojuvaa rekvisiitta vuorta.

Melkoisen paljonhan noita sinivuokkoja oli putkahdellut esille, niin kallion rinteestä, kuin koivun juureltakin.

Ei kun keväisestä päivästä nauttimaan!