Juuri kun sitä on päättänyt ryhryä hyväksi bloggaajaksi, niin matkaan tulee mutkia. Kirjoitustaidon lisäksi tulisi olla hyvä kuvaaja, sekä lukijoiden kalastelija. Miten sitä tällainen perus harrastelija bloggaaja pääsisi julkisuuteen miljoonien muiden blogien joukosta? No olemalla tietysti paras! Hmp, tyhmempikin sen nyt tajuaa. Valitettavasti parhaista parhaimmaksi bloggaajaksi ei pääse kun ajan kuluessa, ja taitojen kehittyessä.

Pitää erottua, erottua positiivisesti. Ei saa jäädä muiden blogien sekaan seinäruusuksi. On oltava kärsivällinen, aktiivinen sekä maltillinen. Hyväksi blogin pitäjäksi haluavien täytyy kirjoittaa paljon, sekä useasti. Aihettakin kannattaa rajata jossain vaiheessa. Päiväkirjan tyyppinen blogini saattaa jossain vaiheessa muuntautua sisustusblogiksi. Eihän sekään ole taattua, että blogistani pidetään, tai ettäkö tulisin koskaan kuuluisaksi bloggaajaksi, joka tienaa kirjoituksillaan jokapäiväisen leipänsä.

Seinäruusuista mummolan tunnelmiin. Tarkkailin mummolan vanhanaikaista, tylsää sekä erittäin runsasta kukkakuosin käyttöä, joka suorastaan ärsyttää. Kukkia matossa, verhoissa, tauluissa, kukkaruukuissa, ikkunalaudoilla, parvekkeella... Ja vaikka missä muualla. Lienevätkö muidenkin isovanhemmat näin luonnonläheisiä?