Viikonloppu sujui vihoviimein mukavan auringon paisteisissa merkeissä. Aamulla kun heräsi, niin hetken sitä ihan ihmetteli kuinka aurinko valaisi koko huushollin. Pölyhiukkasetkin pystyi havaitsemaan lentelemästä tunkkaisesta sisäilmasta, joka taisi olla merkki siitä että pitäisi pikkuhiljaa taas ottaa rätti käteen ja alkaa kuurata paikkoja. Matot lensivät ulos raikkaaseen tuuleen, ja imuri imuroi suuren pienen jackrusselimme valkoiset karvatupsukasat lattialta. Auringon valo sai hedelmäkipon hedelmät huutamaan kuvauksellisuuttaan, joten pakkohan niitä mehukkaita vitamiinipommeja oli mennä kuvaamaan.

Pitkän, harmaan, synkän, tylsistyttävän & lumettoman talven jälkeen, on siinä auringonkin valossa sentään Jotain ihmeellistä. Kevätaurinko sai Kanahaukankin pois piilostaan lähimetsänsiimeksestä, joka liihotteli puusta puuhun valtavilla ruskeilla siivillään. Ja minä, umpikaupunkilainen, elin siinä toivossa että bongasin kotkan keskellä mäntymetsää. Lintutietomukset eivät taida olla aivan kohdillaan, vaikka sitä ollaan niin luonnonläheisiä! (Ja aletaan kirkumaan kun nähdään hyttynen)

Edimölleri on oppinut (vuori)kiipeilemään kuultuaan käskyn: Kivelle! Onhan tuo muutaman kerran meinannut pudota mätkähtää maankamaralle kallioilla pinkoassamme, muttei mitenkään sen vakavammin.

Kun yhdistää riisiä, kaalia, porkkanaa, sipulia, purjoa, kesäkurpitsaa, kanaa, pakastevihanneksia ja mausteita, saa aikaiseksi todella super hyvää risottowokkia! Alle tunnissa ruokapöytään saa taiottua uutta herkkua & lempiruokaa. Koulun kotituhous tuntien jäljiltä, oppeja soveltaen aikaan saa vaikka minkämoisia herkkuja! Nami.

Nyt näin kevään kunniaksi, vierailimme pitkästä aikaa Viherlassilassa, josta mukaan tarttui kaksi viherkasvia (tapettavaksi). Jotenkin näinkin pieniltä & mitättömiltä tuntuvat hankinnat tuovat mukanaan kuitenkin sitä elävyyttä ja raikkautta.

Toinen kasveista on nimeltään Lankaköynnös, jolta se oikeastaan näyttääkin.

Toinen kasvis onkin joka iikan tuntema Rahapuu, joka saa poseerata uuden puisen @ merkin rinnalla, jonka vieressä olla möllöttää kivinen saunaveijari.

Design Hillistähän saunaheppu ja puun palanen ovat kotoisin, kuten uusi rättikin, vanhan mennessä eläkkeelle.

"Kun halvalla sai" - periaatteella ostettu Kismet patukka, uuden maun kera, oli pakko testata. Pitkällä automatkalla Kismetpatukasta ei jäänyt jäljelle kuin rapisevat paperit, sen verran maukkaalta Kismetin Fazerina versio maistui. :-) Näihin maukkaisiin tunnelmiin onkin sitten mukava sanoa näkemisiin & hyviä öitä!